Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

  Tallipäiväkirja 

Tarinoita tallin arjesta henkilökunnan näkökulmasta.


Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
                        Yksityinen  

Nimi: Riina

31.01.2018 20:52
31.01.2018 - Kengityspäivä

Napsautan kahvinkeittimen päälle ja lysähdän satulahuoneen kulahtaneelle sohvalle. On kengityspäivä. Ja se tietää tasan yhtä asiaa. Hirmu kiire koko päivän Reiskaa auttaessa hevosten kanssa ja siihen päälle vielä saan kuunnella Reiskan tyhjänpäiväistä lörpöttelyä. Muljautan silmiäni ympäri ja käyn hakemassa kupin kahvia sohvalle seuraksi.
" Rankka päivä tiedossa? " satulahuoneeseen pölähtänyt Saara kysäisee virnistäen kun näkee mun säälittävän olemuksen.
" Kai sitä niinkin voisi kuvailla. Eikö se siwan kassa nyt yhden päivän pärjäisi ilman sua? " puuskahdan ja luon serkkutyttöön parhaimman koiranpentuilmeeni. Tämä mulkaisee mua kulmiensa alta hörpätessä kahvin käytännössä kertakulauksella ja toteaa:
" Ensinnäkin. Mä olen töissä K-Citymarketissa, enkä Siwassa. Ja toisekseen, mä tein aamutallin melkein yksinäni kun sä olet rypenyt itsesäälissä! Ryhdistäydy hyvä nainen, mun täytyy nyt mennä. " Pyörittelen silmiäni naisen tallin puolelle häviävälle selälle ja hörppään kahvia. Näen ikkunasta Reiskan hopeanharmaan volkkaripakun kaartavan pihaan ja kampean itseni väkisin ylös sohvalta.

" Huooomenta! " kuuluu matala mörinä tallin ovelta kun ikäisekseen aika hyvässä kunnossa oleva kengittäjämme pölähtää talliin sisälle.
" No terveppä terve... " huokaisen ja yritän vääntää kasvoilleni jonkin hymyn kaltaisen. Väsyttää niin pirusti.
" Elä oo niin pirtee nainen! " ovesta pamahtaa talliin nuorempi versio Reiskasta pilke silmäkulmassa. Nostan katseeni Eelikseen ja katson nuorta miestä murhaavasti.
" Hehheh. Mitäpä jos nyt vaan keskittyisit olennaiseen... " murahdan nuorukaiselle jota vain näyttää huvittavan äärettömästi mun aamuäreyteni.
" Ettei ois se aika kuusta... " kuulen Eeliksen kuiskaavan Reiskalle kun käännän selkäni ja lähden hakemaan ensimmäistä asiakasta. Molemmat hörähtävät ja mä kiristelen hampaitani tuntien äkillistä halua ajaa molemmat luudalla tallista ulos.

Päivä alkaa lähestyä jo iltaa kun viimeisenä oleva Make on kiinni käytävällä.
" Hemmetti, tarviiko tämmösiä kissankokosia hevosia pitää, kun ei tätä saa kengitettyä kuin istualtaan!? " Eelis nurisee kumartuessaan Maken töppöjalkojen puoleen. Poni nappaa hampaillaan nuorukaisen lahkeesta kiinni kuin protestina ja mä repeän nauramaan nähdessäni miehen ilmeen.
" Sinuna olisin ihan hissun kissun. Se osaa olla aikamoinen veijari vaikka pieni onkin ", hekotan ja menen tarjoamaan Makelle porkkanaa joka nappaa herkun viattoman näköisenä. Eelis mulkaisee mua nyrpeänä mutta jatkaa hommaansa. Mäkin olen piristynyt päivän mittaan. Olen oikeastaan aika rauhassa saanut tehdä hommia Eeliksen ollessa Reiskan apuna, joten mun korvatkaan ei vuoda verta äijänkäppänän höpinöistä. Ilma on ollut kaunis ja olen reippaana tyttönä käynyt Rullan kanssa reippaalla maastolenkillä ja ratsastamassa Karman pikaisesti lumisella kentällä.

Reiska ja Eelis pakkaavat jo kengityskamoja autoon kun Saaran pieni punainen punto huristaa pihaan. Eelis valpastuu oitis ja kohentaa hiuksiaan hieman. Virnuillen isken pojalle silmää tietäväisesti ja tämä menee ihan hämilleen. Eihän se mikään salaisuus ole että Eelis on ollut ihastunut tummaan serkkutyttööni niin kauan kun olemme Hangossa asuneet. Saara tosin ei taida oikein pysyä tilanteen tasalla vaikka Eelis sitä yrittääkin jatkuvasti liehitellä. Juuri sen takia tilanne onkin jotenkin niin surkuhupaisa. Varsinkin kun tunnen Eeliksen sen verran hyvin, että tiedän ettei poika monia pakkeja ole elämänsä aikana saanut.
" Mitä muidu, oliks töissä kivaa? " Eelis pamauttaa ja menee nojailemaan Saaran autoon. Nainen kiipustaa pihamaalle ja katsoo nuorukaista hieman hölmistyneenä.
" No jaa. Sitä samaa vanhaa. Oliko sulla kiva päivä? " Saara naurahtaa vihdoin ja alkaa keräillä kamojaan hanttarin puoleiselta penkiltä.
" Ois ollu parempi jos sä oisit ollu mestoilla ", Eelis kehrää ja vinkkaa tytölle silmää. Vaikka iskurepliikki olikin jo alkujaan naurettava, tilannetta ei varmaan parantanut se että mä ja Reiska revettiin molemmat niin raikuvaan nauruun että tallipihalle käppäilleet Emma ja Nelli melkein syöksyivät talliin säikähdyksestä.
" Öö okei... " Saara toteaa entistä hämmentyneempänä ja katsoo mua kysyvästi lähtiessään hakemaan Donnaa tarhasta. Eelis on punainen kuin paloauto ja sanaakan sanomatta kiipeä isänsä pakettiautoon. Vilkutan kuskin puolelle häviävälle edelleen hekottavalle Reiskalle ja lähden itse kotitaloa kohti hymyillen itsekseni.

Nimi: Riina

29.01.2018 20:45
Henkeni salpaantuu hetkellisesti kun vaaleasta trailerista tanssahtelee yönmusta andalusialainen Vaunumäen tallipihalle.
" Jestas se on kaunis! " kuiskaan hiljaa vieressäni seisovalle Saaralle joka tuijottaa tammaa silmät lautasen kokoisina.
" Nojuu, ei oo kyllä ihan hetkeen näillä maalaiskulmilla noin komeeta hevosta nähty... " Saara puuskahtaa saadessaan vihdoin äänensä takaisin. Nyökyttelen ja menen lähemmäs morjestamaan omistajaa. Tyttö esittäytyy Viiviksi ja hymyilee ylpeänä kuunnellen mun ja Saaran ylettömiä kehuja tammasta.
" Sen nimi on Leija ", Viivi kertoo ja taputtaa tamman kaulaa. Musta olento vilkuilee ympärilleen valppaana mutta siitä huokuu tyyneyttä.

Päästämme Viivin kanssa yhteistuumin Leijan oitis tarhaan tutustumaan Keetaan. Katselemme hetken miten tammat haistelevat toisiaan ja ilmeisesti sitten päättävät ruveta kavereiksi alkamalla mussuttamaan heinää tyytyväisinä. Ohjaan Viivin sisälle ja näytän mihin hän voi alkaa purkaa Leijan tavaroita. Jätän tytön satulahuoneeseen ja lähden itse ulos hakemaan Rullaa sisälle.

Heilautan porkkanaa ilmassa Rullan ja Assin tarhan portilla ja noin nanosekunnissa vuonotamma on ravannut portille huuli pitkänä herkkua hamuten.
" Pöljä... " naurahdan ja nappaan tammaa riimusta kiinni. Vedän tamman perässäni sisälle ja alan harjata sitä ripeästi. Vilkaisen ikkunasta pihalle. Ulkona alkaa jo hämärtää joka saa minut pistämään vauhtia Rullan satulointiin. 'Kyllähän meillä Vaunumäessä kentällä valo on, mutta kun se on niin pirun kallista pitää sitä päällää' mietiskelen itsekseni ja virnistän omalle nuukuudelleni. Noh, sukuvika.

Talutan täysissä varusteissa olevan Rullan pihalle ja heilautan itseni satulaan yhdellä kevyellä liikkeellä. Tervehdin Nelliä ja Emmaa jotka saapuvat juuri pihaan yhdessä iloisesti pulisten, ja ohjaan sitten pystyharjani kohti kenttää.

Rulla kävelee reippain askelin uraa pitkin ja vilkuilee hieman epäluuloisesti metsän reunaa. Silitän tamman kaulaa ja yritän vakuutella sille ettei siellä ketään ole. Ainakaan pelottavia pieniä vihreitä miehiä joilla on tapana syödä pieniä poneja. Tamma pärskähtää ja jatkaa kävelyä leppoisasti. Hetken kuluttua keräilen ohjat käteen ja alan taivutella Rullaa ensin käynnissä. Tamma on yllättävän kuuliaisella päällä ja saa monet kehut jo ennenkuin siirrymme raviin. Keventäessäni Rullan hassunhauskaa poniravia vedän kirpakkaa pakkasilmaa keuhkoihin ja nautin joka hetkestä.

Posket punaisina ja poni hikisenä palaan talliin noin puolisen tunnin päästä.
" Oho, oliskohan taas aika klipata Rullapulla? Sehän tippuu hikeä ", tallin käytävällä vastaan kävelevä Saara tokaisee ja vilkuilee läpimärkää tammaa virnistellen.
" Rullapulla... Älä oo ilkee. Se suuttuu sulle ", murahdan mukamas vihaisesti, mutta hymyilen perään.
" Joo, täytyypi kaivaa klipperi kaapista viikonloppuna. Josko tämä karvakasa sinne asti selviää hengissä ", totean ja taputan Rullan hikistä kaulaa. Tamma ravistelee päätään ja alkaa kerjätä herkkuja.

Rullan ollessa loimi päällä karsinassa kasa porkkanoita nenän edessä, suuntaan tieni satulahuoneeseen. Nelli ja Emma järjestelevät kaappejaan ja Viivi on kuulemman mennyt kävelemään Leijan kanssa. Iitu pamahtaa myös sattarin ovesta sisään ja moikkaa nopsaa napatessaan vain Keetan tavarat ja häviää sitten takaisin käytävälle. Istahdan työpöytäni ääreen ja katselen pihalle. On alkanut sataa lunta. Hyvä. En malta odottaa että päästään virittämään Rullan ja Maken perään pulkat ja hurjastelemaan pellolle. Katsahdan hihittäviä Nelliä ja Emmaa ja virnistäen päätän ketkä pääsee ekoina pulkkien kyytiin.

TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI // Kuvat (c) Vapaasti by AK // Varusteet (c) Equestrian PRO

©2018 Vaunumäen Ponitalli - suntuubi.com