Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

  Tallipäiväkirja 

Tarinoita tallin arjesta henkilökunnan näkökulmasta.


Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
                        Yksityinen  

Nimi: Riina

06.12.2018 16:01
06.12.2018 - Itsenäisyyspäivä

Nappaan takkini naulakosta ja astelen pihamaalle. Meinaan lentää persiilleni heti alkajaisiksi. Taloni edusta on peilijäätä ja pihaa peittää valkoinen peite. Ensilumi. Vedän kirpeää pakkasilmaa keuhkoihini ja hymyilen. Talvi on aina ollut mun lempi vuodenaika.

Tallissa alkaa kauhea pauke ja hörinä heti kun astun ovesta sisään ja kopistelen suurimmat lumet kengistäni.
"Senkin ahneet läskipyllyt! Oottakaa nyt sen verran että saan rehuämpärin haettua..." naurahdan ja virnistän Rullalle joka kuikuilee karsinastaan käytävälle turpa pitkänä. Ruokin hepat ja lähden viemään heiniä tarhoihin. Törmään pihamaalla Iituun joka onkin aikaisessa liikkeellä.
"Moi! Hyvää itsenäisyyspäivää!" tyttö hihkaisee.
"Heippa hei, ai niin tänään on sellainenkin. Joo sitä samaa", naurahdan ja tiputan heinäkasan viimeiseen tarhaan.
"Aattelin kerrankin tulla heti aamusta kun on vapaapäiväkin", Iitu toteaa mulle kun me kävellään yhdessä talliin.
"Joo mikäs siinä. Mä luulen että Sipu vois nauttia aamuheiniään hetken pihalla, mut sen jälkeen mulle kelpais vaikka maastoseura", totean ja lähden loimittamaan hevosia.

Kun kaikki hepat on pihalla, alkaa ainainen karsinoiden siivous. Iitu auttaa ystävällisesti siivoamalla siirtotallin odotellessaan että Sipu saa syötyä. Urakan ollessa ohi käymme molemmat hakemassa ratsumme sisälle. Mä otan tällä kertaa Siken maastohepaksi. Sillä onkin ollut vähän kevyempää lähiaikoina hoitajan puutteen vuoksi. Laitamme hepat käytävälle ja alamme varustaa niitä. Sikke hamuilee mun taskuja uteliaana ja annan sille porkkananpalan. Ruuna näyttää äärettömän onnelliselta ja alkaa lepuuttaa toista takajalkaansa samalla kun mä harjaan sitä.
"Voi Sikke, mistäs me löydettäs sullekkin ihan oma hoitaja..." juttelen ruunalle ja taputan sen pörröistä kaulaa. Ruuna pärskähtää ja näyttää siltä että se nukahtaa millä hetkellä hyvänsä niille sijoilleen.

Yhdentoista maissa me ollaan valmiina pihalla nousemassa hevosten selkään. Mua vähän naurattaa Sipun ja Siken valtava kokoero, mutta ne näyttää tulevan kuitenkin ihan hyvin juttuun. Me lähdetään käppäilemään ensin vähän metsään, minä ja Sikke edeltä ja pieni Sipu ja Iitu kovaa vauhtia perässä. Me samoillaan metsässä hyvän aikaa kunnes mennään vielä vähän ravailemaan pienelle metsätielle.
"Laukkaa!" mä kiljaisen ja kannustan Sikkeä eteenpäin. Takaata kuuluu iloinen kiljahdus kun Sipu syöksähtää ison puoliverisen perään häntä töttöröllä.

Reilu tunnin lenkin jälkeen palaamme tallipihalle kaikki ihan hikisinä mutta onnellisina.
"Kiitoksia maastoseurasta", totean Iitulle ja hymyilen. Tyttö nyökkää ja sädehtivästä hymystä päätellen silläkin oli ihan hauskaa. Vien Siken talliin ja jätän sen sinne kuivaamaan lämpöisen villaloimen alle. Seuraavaksi vuorossa onkin Karma. Tallipihalla vastaan kävelee Nelli joka on juuri saanut haettua Ranun tarhasta.
"Heippa! Hyvää itsenäisyyspäivää", huikkaan tytölle ja tämä moikkaa ja toivottaa samat mulle.

Ratsastettuani myös Karman heitän jo kuivuneen Siken pihalle ja vuorostaan Karma saa jäädä sisälle mutustamaan päiväheiniään. Jaan päiväheinät myös tarhoihin ja suuntaan sitten taukohuoneeseen keittämään kahvia. Nelli ja Iitu istuvat pöydän ääressä rupatellen iloisesti hepoista.
"Jokos te ootatte pikkujoulumaastoa?" kysäisen tytöiltä samalla kun pistän kahvin tippumaan.
"Joo! En malta oottaa et pääsen ihanan pikku Maken selkään!" Nelli hihkuu ja hyppii tuolillaan ylös alas.
"Heheh, hyvä homma. Luvassa on myös tietty jotain jouluherkkuja", totean ja istahdan pöydän ääreen.
"Jes, joulutortut on hirmu hyviä!" Iitu toteaa ja hymyilee onnellisena.
"Kröh. Ootas vaan ku pääset maistamaan mun leipomuksia... Kyllä niitä varmaan syö mutta mä en kyllä koskaan oo ollu mikään mästercheffi. Vietän enemmän aikaa tallissa kuin keittiössä", nauran ja tytöt katsovat mukamas kauhistuneena.

Iitu ja Nelli poistuvat menoillensa ja mä jään kököttämään taukohuoneeseen kahvimuki kädessä. Katselen valkoista pihamaata ja mietin itsekseni pikkujoulujen järjestelyjä. Tämä onkin ensimmäinen joulu kun Vaunumäessä on näinkin paljon vilinää ja vilskettä...

Nimi: Riina

25.11.2018 20:34
25.11.2018 - Siirtotalli

"Vielä vaan... vieeelä... vieeelä - SEIS! Herranen aika, yritätsä tehdä musta pannukakkua? " mulkaisen pahana rekan hytistä kurkistavaa äijää. Mies pyörittelee silmiään ja hyppää ulos menopelistään.
"Nonni, se on menoa nyt", tämä toteaa ja painelee nappuloita jotta pieni punainen puurakennelma laskeutuu näppärästi tallipihalle.
"Jes kiitoksia. Tallista löytyy kahvia ja on siellä varmaan jokunen vanha piparikin", kiitän ja yritän hymyillä mahdollisimman herttaisesti. Olenhan kuitenkin kiljunut suunapäänää ohjeita tuolle raukalle jo puolisen tunnin ajan. Mies nyökkää, mutta kieltäytyy kohteliaasti ja kiipustaa takaisin rekkaansa. Kun ajokin perävalot on enää vain pieni punainen piste horisontissa, Saara liittyy mun seuraan purevaan pakkaseen.
"Jaaha, pistetääks me sit hihat heilumaan?" tämä tuumaa ja kiskoo kinttaat käsiinsä.
"Eikait tässä muu auta. Pimeäkin tulee pian", totean ja vilkaisen uhkaavasti hämärtyvään horisonttiin.

Olen ostanut pienen punaisen hökkelin, jota myös siirtotalliksi kutsutaan, läheiseltä naapurilta joka lopetti hevostenpidon vanhan suomenhevosensa poismenon johdosta. Eihän se nyt ole mikään maailman kaunein rakennus, mutta pienellä pintaremontilla siitä saa varmasti ihan kivannäköisen. Sitäpaitsi kolmen hevosen asuinrakennukseksi se kelpaa vallan mainiosti.

Olemme turvettaneet karsinat ja kuskanneet jokaiseen siirtotallin karsinaan vesiämpärin ja ruokakipon.
"Hyvähän tästä tuli! Tohon perimmäiseen karsinaan täytyy kyllä vaihtaa lamppu", Saara toteaa ja vilkuilee viimeiseen pilkkopimeään karsinaan.
"Njoo, mä hoidan sen huomenissa. Make saakin sitten muuttaa kimpsut ja kampsut tänne. Täytyy vielä varmistaa Iitulta että tuleeko Sipu sen seuraksi, heti kun saan sen kiinni", mietiskelen.
"Jep. Sitten voikin jo pistää feispuukissa ilmoituksen vapaista karsinapaikoista", Saara nyökyttelee.
"Juu, lisätienestit ei oo kyllä koskaan pahitteeksi", nauran ja lähdemme talliin yhtämatkaa.


Nimi: Riina

25.11.2018 19:49
16.11.2018 - Yksityistunti, Iitu & Skittles

Käppäilen hissukseen pimenevässä illassa kohti valaistua kenttää. Valokeilassa näkyy pieni suloinen poni, tuttu tyttö selässään.
"Moikka, sori että oon vähän myöhässä. Ota vaan ohjat käteen ni alotellaan", huikkaan ja Iitu nyökkää vastaukseksi.

Aloitamme kevyellä käyntityöskentelyllä. Skittles on hieman kiireinen ja pyydän Iitua tekemään paljon pieniä puolipidätteitä. Muutaman pysähdyksen jälkeen Iitu siirtää Skittlesin raviin. Ravissa teetän ratsukolla muutaman pääty-ympyrän, jonka jälkeen aloitamme työskentelyn kolmikaarisella.

Skittles toimii ravissa aika kivasti, välillä sille tulee vähän kiire, mutta neuvon Iitua säätelemään ponin ravia kevennyksellä ja puolipidätteillä. Muistuttelen myös kääntävistä ulkoavuista muutaman kerran ja ratsukon meno alkaakin näyttää jo aika hyvältä.

Lopuksi otamme vielä vähän laukkaa. Ensin pyydän Iitua nostamaan laukan ihan suoralla uralla, jotta näen miten Skittles ylipäätään nostaa ja ylläpitää laukkaa. Poni syöksähtää eteenpäin parin ilopukin säestyksellä, mutta Iitu saa sen nopeasti takaisin ruotuun. Lähdemme työstämään laukkaa keskiympyrällä molempiin suuntiin. Skittles laukkaa energisesti, mutta Iitu saa hienosti hallittua sen ja myös taipumaan hyvin. Loppuun pyydän ratsukkoa vielä kokoamaan laukkaa aina muutaman askeleen ja Skittlesistä kuoriutuukin oiva kouluponi! Loppuravit ja käynnit pari saa mennä itsenäisesti.

Loppukommentti: Tosi kiva poni ja sille hyvin sopiva ratsastaja! Istunnassa ei juuri huomautettavaa, ulkoavut välillä unohtuu mutta ei mitään hengenvaarallista. Treenivinkkinä paljon erilaisten kaarevien teiden tekeminen ja istunnan avulla poniin vaikuttaminen jos se on vähän virkeä. Myös erilaiset siirtymiset voisi tehdä tälle ponille hyvää. Tsemppiä treeniin!

Nimi: Riina

06.11.2018 22:20
Kiskaisen villatakkia tiukemmin ympärilleni kun läimäytän puisen oven takanani ja astelen pihamaalle. Saara kurvaa pihalle juuri sopivasti ja hyppää autosta pihalle elämää suurempi henkinen patti otsassa.
" Voihan ****** soikoon! Mua ei niin oo luotu asiakaspalveluammatteihin ", nainen puuskahtaa ja seuraa mua talliin. Katson tätä kysyvästi ja Saara selostaa auliisti koko työpäivänsä kamalimmat kommellukset asiakkaiden kanssa samalla kun auttaa mua noukkimaan hevoset sisälle.

Kello lähenee viittä kun kaikki hevoset on sisällä ja me leiriydytään Saaran kanssa satulahuoneeseen keittämään kahvit.
" Onpa siellä jo pimeetä. Hitto. Joutuu pistää kentälle valot... " mietiskelen nojaillen tasoon jolla kahvinkeitin sijaitsee.
" Mm m. Mitähän Donna meinaa. Siit tulee aina vähän pölöaivo kun viilenee ja pimenee ", Saara tuumaa ja ottaa vastaan mun tarjoaman kahvikupin.

Meinaan heittää kahvit rinnuksilleni kun sattarin ovesta sisään pölähtää yhtäkkiä Eelis.
" Mitä tsirpulat? " poika toteaa ja kävelee kahvinkeittimelle kuin kotonaan. Me tuijotetaan molemmat Saaran kanssa poikaa monttu auki kykenemättä minkäänlaiseen vastaukseen.
" Häh? Kissako kielen vei? " Eelis katsoo meitä kysyvänä ja istahtaa Saaran kylkeen kiinni kahvikuppi kädessään.
" Niin, ootkohan sä nyt eksynyt? Pikkupoikien futistreenit on muutamakymmen kilometriä keskustaan päin? " kysäisen ja nojaan selkänojaani kädet puuskassa.
" Älä nyt viitsi. Mä tulin auttamaan. Heinähomissa, tai jossain semmosissa. Mitä te täällä nyt yleensä iltasin teette ", Eelis virnistää ja vinkkaa Saaralle silmää. Serkkutyttö ei vieläkään tajua pojan iskuyrityksiä vaan hymyilee tälle kiitollisena.
" Pfft. Noh, miten vaan, sä voitkin sitten jakaa heinät ja pistää huomiset valmiiksi sillä aikaa ku me käydään ratsastamassa ", mulkoilen Eelistä kulmieni alta. Poika on tavallaan harmiton, mutta hitto mua ärsyttää kun se vaan ilmestyy tallille ilmoittamatta mitään. Ei se nyt kuitenkaan hevostenhoidon päälle mitään ymmärrä vaikka kohtuu taitava kengittäjänalku onkin.

Eelis jää yskimään keuhkojaan pihalle pölisevään heinähuoneeseen kun mä ja Saara lähdetään varustamaan ratsujamme tallin puolelle.
" On toi Eelis sitten herttanen. Niin avulias! " Saara toteaa harjatessaan Donnaa käytävällä. Nostan katseeni Karman jaloista serkkutytön suuntaan ja sanon huvittuneena:
" Etkö sä vieläkään tajua että se on ihan korviaan myöten ihastunut suhun? "
" Ai Eelis vai? Eikai... " Saara kiljahtaa ja katsoo mua silmät lautasen kokoisina. Nyökyttelen päätäni tietäväisenä ja harjaan Karman päätä. Tamma riuhtoo itseään ketjuissa minkä kerkeää ja on ihan varma että yritän tappaa sen pölyharjalla.
" Auts. Tietsä, mä en oo sanonu mitään koska tää on vielä niin uutta... Mutta mä vähän niinku seurustelen ", Saara kuiskaa mulle vaivautuneen näköisenä. Nyt oli mun vuoro kiljua.
" ANTEEKS MITÄ. Mikset sä oo kertonu? " suu auki tuijotan syyllisen näköistä Saaraa ja tämä nyplää kamalan keskittyneenä Donnan satulavyötä.
" No en mä tiiä. Ei oo tullu puheeks. Mut asiasta kukkaruukkuun, mitä mä nyt sanon Eelikselle? " Saara parkaisee. Kohautan olkiani mietteliäänä ja vaikka en nuoren naistennaurattajan suurin fani olekkaan, mun käy sitä vähän sääliksi.

Ovi kolahtaa meidän takana ja molemmat säpsähdetään kun Eelis ilmestyy käytävälle hieman omituinen ilme kasvoillaan.
" Ne heinät on valmiit, mä taidan pistää pillit pussiin tältä päivää... Nähään taas ", poika toteaa nolon näköisenä ja marssii taakseen katsomatta ulos tallista.
" Kuulikohan se? " Saara kääntyy sulkeutuneesta tallinovesta mua kohti kauhistuneena.
" Hmm. Jaa a, mut ainaki asia tuli selväks kertaheitolla ", totean ja vedän ratsastuskypärän päähäni. Saara nyökkää, mutta kääntyy katsomaan tallinovea surullisena.

Karma ei ole kentällä sen paremmalla tuulella kuin tallissakaan, ja mun raudanlujista hermoista huolimatta, mulla meinaa palaa käpy siihen jo alkuverryttelyn aikana. Pidämme pienet välikäynnit ja saan kerättyä itseni uudelleen. Loppua kohden tamma alkaa rentoutua ja päätän lopettaa tältä päivää. Pienikin onnistuminen on parempi kuin ei onnistumista ollenkaan. Mun ja Saaran välillä vallitsee loppukäyntien ajan mietteliäs hiljaisuus. Talliinkin päästyämme Saara vain hoitaa nopsaa Donnan pois ja lähtee kotiin vähin äänin.

Mä laitan vielä Rullan kuntoon ja lähden sen kanssa kevyelle iltahölkälle kentälle. Vuonohevostamma on pimeydestä ja kylmyydestä huolimatta taas niin miellyttämishaluinen että voisin halia sen hengiltä lopetettuamme. Taputan Rullan hikistä kaulaa ja annan sille pitkät ohjat tyytyväisenä tamman suoriutumiseen. Siitä alkaa todella kuoriutua laadukas poni.

Ajatukseni keskeyttää pihatieltä lähestyvät auton valot. Siristän silmiäni ihmetellen kuka tähän aikaan ilmestyisi vielä tallille. Pihaan saapuu tuntematon auto ja mä pyydän Rullaa kävelemään valaistua polkua kentältä pihalle katsomaan kuka tuli. En meinaa uskoa silmiäni kun auton hanttarinovesta kiipustaa pihalle Eelis josta lemahtaa melkoinen vanhan viinan haju. Heti pojan perässä takapenkiltä könyää lisää porukkaa.
" MITÄ SÄ KUVITTELET TEKEVÄS? TÄMÄ ON MUN KOTI EIKÄ MIKÄÄN SIRKUS? " karjaisen pojalle ja tämän seurueelle ja hyppään alas Rullalle joka kiemurtelee hermostuneena aistiessaan porukan humalatason.
" Nohnoh... Mä tulin vaan kattomaan Saaraa. C'mon, ei sillä mitään poikaystävää oo. Esittää vaan hiton vaikeesti tavoteltavaa... " Eelis mongertaa ja hoipertaa lähemmäs. Otan askeleen taaemmas ja mulkoilen poikaa silmät kipinöiden.
" No siitä mä en tiedä mitään, mut sä kipität nyt vähän hemmetin äkkiä sinne mistä tulitkin. Tänne ei tulla öykkäröimään tai saa luudasta päähän! " murisen uhkaavasti ja poika näyttää säikähtäneen.
" Anteeks, me yritettiin puhua sille järkeä mut Eelis vakuutteli et te ootte hyviäkin kavereita ja et voidaan tulla tänne? Me lähetään nyt ", kuskin paikalta pihalle pelmahtanut poika sanoo ja katsoo mua anteeksipyytävästi silmiin. Hetken mun polvet notkahtaa ja mahassa muljahtaa ja mä luulen saaneeni aivohalvauksen, kun meidän katseet kohtaa. Poika on selkeästi vanhempi kuin Eelis, ehkä mun ikäinen. Sillä on pitkä vaalea takkuinen tukka ja tummimmat silmät mitä mä oon koskaan nähnyt. Sitten se kääntää selkänsä ja taluttaa Eeliksen autoon. Selviän hetkellisestä kohtauksestani nopeasti ja seison kädet puuskassa tallipihalla vahtimassa kunnes auto on hävinnyt horisonttiin.

Vien Rullan sisälle ja hoidan sen yökuntoon. Iltatallin teko on myös jäänyt mun vastuulle kun kaikki muut ovat jo häipyneet. Siitä huolimatta että tekemistä riittää, en vaan saa tuota hämmentävän komeaa otusta pois mielestäni. Mikä on harvinaista, mulla ei oo tapana mennä spagetiksi miesten edessä kuten useimmilla nuorilla naisilla. Nyt mua kuitenkin pyörryttää ja kelaan vaan jatkuvasti että oliko kyseinen jumalhenkilö edes todellinen. Ehkä mä vaan hourailin raivopäissäni. Eelikselle aion ainakin pistää tulikivenkatkuisen tekstiviestin liittyen pojan vierailuun tallilla jatkossa.

Nimi: Riina

31.01.2018 20:52
31.01.2018 - Kengityspäivä

Napsautan kahvinkeittimen päälle ja lysähdän satulahuoneen kulahtaneelle sohvalle. On kengityspäivä. Ja se tietää tasan yhtä asiaa. Hirmu kiire koko päivän Reiskaa auttaessa hevosten kanssa ja siihen päälle vielä saan kuunnella Reiskan tyhjänpäiväistä lörpöttelyä. Muljautan silmiäni ympäri ja käyn hakemassa kupin kahvia sohvalle seuraksi.
" Rankka päivä tiedossa? " satulahuoneeseen pölähtänyt Saara kysäisee virnistäen kun näkee mun säälittävän olemuksen.
" Kai sitä niinkin voisi kuvailla. Eikö se siwan kassa nyt yhden päivän pärjäisi ilman sua? " puuskahdan ja luon serkkutyttöön parhaimman koiranpentuilmeeni. Tämä mulkaisee mua kulmiensa alta hörpätessä kahvin käytännössä kertakulauksella ja toteaa:
" Ensinnäkin. Mä olen töissä K-Citymarketissa, enkä Siwassa. Ja toisekseen, mä tein aamutallin melkein yksinäni kun sä olet rypenyt itsesäälissä! Ryhdistäydy hyvä nainen, mun täytyy nyt mennä. " Pyörittelen silmiäni naisen tallin puolelle häviävälle selälle ja hörppään kahvia. Näen ikkunasta Reiskan hopeanharmaan volkkaripakun kaartavan pihaan ja kampean itseni väkisin ylös sohvalta.

" Huooomenta! " kuuluu matala mörinä tallin ovelta kun ikäisekseen aika hyvässä kunnossa oleva kengittäjämme pölähtää talliin sisälle.
" No terveppä terve... " huokaisen ja yritän vääntää kasvoilleni jonkin hymyn kaltaisen. Väsyttää niin pirusti.
" Elä oo niin pirtee nainen! " ovesta pamahtaa talliin nuorempi versio Reiskasta pilke silmäkulmassa. Nostan katseeni Eelikseen ja katson nuorta miestä murhaavasti.
" Hehheh. Mitäpä jos nyt vaan keskittyisit olennaiseen... " murahdan nuorukaiselle jota vain näyttää huvittavan äärettömästi mun aamuäreyteni.
" Ettei ois se aika kuusta... " kuulen Eeliksen kuiskaavan Reiskalle kun käännän selkäni ja lähden hakemaan ensimmäistä asiakasta. Molemmat hörähtävät ja mä kiristelen hampaitani tuntien äkillistä halua ajaa molemmat luudalla tallista ulos.

Päivä alkaa lähestyä jo iltaa kun viimeisenä oleva Make on kiinni käytävällä.
" Hemmetti, tarviiko tämmösiä kissankokosia hevosia pitää, kun ei tätä saa kengitettyä kuin istualtaan!? " Eelis nurisee kumartuessaan Maken töppöjalkojen puoleen. Poni nappaa hampaillaan nuorukaisen lahkeesta kiinni kuin protestina ja mä repeän nauramaan nähdessäni miehen ilmeen.
" Sinuna olisin ihan hissun kissun. Se osaa olla aikamoinen veijari vaikka pieni onkin ", hekotan ja menen tarjoamaan Makelle porkkanaa joka nappaa herkun viattoman näköisenä. Eelis mulkaisee mua nyrpeänä mutta jatkaa hommaansa. Mäkin olen piristynyt päivän mittaan. Olen oikeastaan aika rauhassa saanut tehdä hommia Eeliksen ollessa Reiskan apuna, joten mun korvatkaan ei vuoda verta äijänkäppänän höpinöistä. Ilma on ollut kaunis ja olen reippaana tyttönä käynyt Rullan kanssa reippaalla maastolenkillä ja ratsastamassa Karman pikaisesti lumisella kentällä.

Reiska ja Eelis pakkaavat jo kengityskamoja autoon kun Saaran pieni punainen punto huristaa pihaan. Eelis valpastuu oitis ja kohentaa hiuksiaan hieman. Virnuillen isken pojalle silmää tietäväisesti ja tämä menee ihan hämilleen. Eihän se mikään salaisuus ole että Eelis on ollut ihastunut tummaan serkkutyttööni niin kauan kun olemme Hangossa asuneet. Saara tosin ei taida oikein pysyä tilanteen tasalla vaikka Eelis sitä yrittääkin jatkuvasti liehitellä. Juuri sen takia tilanne onkin jotenkin niin surkuhupaisa. Varsinkin kun tunnen Eeliksen sen verran hyvin, että tiedän ettei poika monia pakkeja ole elämänsä aikana saanut.
" Mitä muidu, oliks töissä kivaa? " Eelis pamauttaa ja menee nojailemaan Saaran autoon. Nainen kiipustaa pihamaalle ja katsoo nuorukaista hieman hölmistyneenä.
" No jaa. Sitä samaa vanhaa. Oliko sulla kiva päivä? " Saara naurahtaa vihdoin ja alkaa keräillä kamojaan hanttarin puoleiselta penkiltä.
" Ois ollu parempi jos sä oisit ollu mestoilla ", Eelis kehrää ja vinkkaa tytölle silmää. Vaikka iskurepliikki olikin jo alkujaan naurettava, tilannetta ei varmaan parantanut se että mä ja Reiska revettiin molemmat niin raikuvaan nauruun että tallipihalle käppäilleet Emma ja Nelli melkein syöksyivät talliin säikähdyksestä.
" Öö okei... " Saara toteaa entistä hämmentyneempänä ja katsoo mua kysyvästi lähtiessään hakemaan Donnaa tarhasta. Eelis on punainen kuin paloauto ja sanaakan sanomatta kiipeä isänsä pakettiautoon. Vilkutan kuskin puolelle häviävälle edelleen hekottavalle Reiskalle ja lähden itse kotitaloa kohti hymyillen itsekseni.

Nimi: Riina

29.01.2018 20:45
Henkeni salpaantuu hetkellisesti kun vaaleasta trailerista tanssahtelee yönmusta andalusialainen Vaunumäen tallipihalle.
" Jestas se on kaunis! " kuiskaan hiljaa vieressäni seisovalle Saaralle joka tuijottaa tammaa silmät lautasen kokoisina.
" Nojuu, ei oo kyllä ihan hetkeen näillä maalaiskulmilla noin komeeta hevosta nähty... " Saara puuskahtaa saadessaan vihdoin äänensä takaisin. Nyökyttelen ja menen lähemmäs morjestamaan omistajaa. Tyttö esittäytyy Viiviksi ja hymyilee ylpeänä kuunnellen mun ja Saaran ylettömiä kehuja tammasta.
" Sen nimi on Leija ", Viivi kertoo ja taputtaa tamman kaulaa. Musta olento vilkuilee ympärilleen valppaana mutta siitä huokuu tyyneyttä.

Päästämme Viivin kanssa yhteistuumin Leijan oitis tarhaan tutustumaan Keetaan. Katselemme hetken miten tammat haistelevat toisiaan ja ilmeisesti sitten päättävät ruveta kavereiksi alkamalla mussuttamaan heinää tyytyväisinä. Ohjaan Viivin sisälle ja näytän mihin hän voi alkaa purkaa Leijan tavaroita. Jätän tytön satulahuoneeseen ja lähden itse ulos hakemaan Rullaa sisälle.

Heilautan porkkanaa ilmassa Rullan ja Assin tarhan portilla ja noin nanosekunnissa vuonotamma on ravannut portille huuli pitkänä herkkua hamuten.
" Pöljä... " naurahdan ja nappaan tammaa riimusta kiinni. Vedän tamman perässäni sisälle ja alan harjata sitä ripeästi. Vilkaisen ikkunasta pihalle. Ulkona alkaa jo hämärtää joka saa minut pistämään vauhtia Rullan satulointiin. 'Kyllähän meillä Vaunumäessä kentällä valo on, mutta kun se on niin pirun kallista pitää sitä päällää' mietiskelen itsekseni ja virnistän omalle nuukuudelleni. Noh, sukuvika.

Talutan täysissä varusteissa olevan Rullan pihalle ja heilautan itseni satulaan yhdellä kevyellä liikkeellä. Tervehdin Nelliä ja Emmaa jotka saapuvat juuri pihaan yhdessä iloisesti pulisten, ja ohjaan sitten pystyharjani kohti kenttää.

Rulla kävelee reippain askelin uraa pitkin ja vilkuilee hieman epäluuloisesti metsän reunaa. Silitän tamman kaulaa ja yritän vakuutella sille ettei siellä ketään ole. Ainakaan pelottavia pieniä vihreitä miehiä joilla on tapana syödä pieniä poneja. Tamma pärskähtää ja jatkaa kävelyä leppoisasti. Hetken kuluttua keräilen ohjat käteen ja alan taivutella Rullaa ensin käynnissä. Tamma on yllättävän kuuliaisella päällä ja saa monet kehut jo ennenkuin siirrymme raviin. Keventäessäni Rullan hassunhauskaa poniravia vedän kirpakkaa pakkasilmaa keuhkoihin ja nautin joka hetkestä.

Posket punaisina ja poni hikisenä palaan talliin noin puolisen tunnin päästä.
" Oho, oliskohan taas aika klipata Rullapulla? Sehän tippuu hikeä ", tallin käytävällä vastaan kävelevä Saara tokaisee ja vilkuilee läpimärkää tammaa virnistellen.
" Rullapulla... Älä oo ilkee. Se suuttuu sulle ", murahdan mukamas vihaisesti, mutta hymyilen perään.
" Joo, täytyypi kaivaa klipperi kaapista viikonloppuna. Josko tämä karvakasa sinne asti selviää hengissä ", totean ja taputan Rullan hikistä kaulaa. Tamma ravistelee päätään ja alkaa kerjätä herkkuja.

Rullan ollessa loimi päällä karsinassa kasa porkkanoita nenän edessä, suuntaan tieni satulahuoneeseen. Nelli ja Emma järjestelevät kaappejaan ja Viivi on kuulemman mennyt kävelemään Leijan kanssa. Iitu pamahtaa myös sattarin ovesta sisään ja moikkaa nopsaa napatessaan vain Keetan tavarat ja häviää sitten takaisin käytävälle. Istahdan työpöytäni ääreen ja katselen pihalle. On alkanut sataa lunta. Hyvä. En malta odottaa että päästään virittämään Rullan ja Maken perään pulkat ja hurjastelemaan pellolle. Katsahdan hihittäviä Nelliä ja Emmaa ja virnistäen päätän ketkä pääsee ekoina pulkkien kyytiin.

TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI // Kuvat (c) Vapaasti by AK // Varusteet (c) Equestrian PRO

©2018 Vaunumäen Ponitalli - suntuubi.com